Tien kapeus olikin avaraa

Kävelin Hiidenmaan eteläkärjessä uskomattoman kaunista luonnon hiekkasärkkää, Sääretirppiä pitkin. Se ulottui sirpin muotoisena pitkälle mereen. Kävelin maalla, kahden meren välissä, aina vain kapenevalla maaosuudella. Tuuli navakasti, ei ollut tuulen suojaa, ympärillä oli avaraa, avaraa merimaisemaa. Kuljin kahden voiman välissä, turvassa omalla paikallani –  kapealla tiellä. Liikutuin siinä kävellessä. Koin yhtä aikaa kapean tien ja avaran olon! Jumala avasi mereen väylän israelilaisille. He kulkivat vetten välitse meren pohjassa kohti uutta. Nyt vapaina, he kulkivat kapeata tietä, kohti ahtaita portteja ja luvattua kotia. Kohti ahtaita portteja ja kapeita teitä! Ne vievät eteenpäin. Avaraan. Elämään.   Erika Kuusilinna Teksti ja kuva