Toivon tämän kertomuksen valosta herättävän sinut jälleen joulun ihmeeseen ja ohjaavan sinut ikuisen Viisauden tielle.
Tekstin runous
Evankelista Matteuksen kertomus itämaan tietäjistä tai kuninkaista on kuin koko evankeliumi pienoiskoossa. Se on kuin valtavan sinfonian alkusoitto. Se on rakastuneelle sielulle runollinen alku koko elämän pituiselle vaellukselle. Runoilijalla on kyky nähdä asioita, joita me muut pystymme vain sumuverhon läpi aavisteleman. Evankeliumin tietäjät ovatkin enemmän kuin astrologeja tai hullaantuneita visionäärejä. He ovat todellisia runoilijoita, jotka kaukaisen tähden kajo johtaa kirkkaan hehkuvan valon äärelle.
Valo yössä
Ensimmäiseksi kertomuksessa herättää huomion tietäjien
ehtymätön halua kulkea eteenpäin väsymättä polte rinnassaan. He ovat levottomia
sieluja, jotka osaavat kohottaa katseensa korkeuksiin eivätkä tyydy
jokapäiväisen elämän pinnallisuuteen. Heidän tiedonhalunsa ja silmänsä, jotka
näkevät näkyväisen maailmamme ohi, häikäisee heidät. He hukuttautuvat tähden
loistoon. Se sysää heidät etsimään tuntematonta ja irrottautumaan omasta
maailmastaan. Koska he eivät halua kadottaa näkemäänsä merkkiä valosta, he
lähtevät itäisiltä mailtaan kohti tuntematonta reittiä ja päämäärää. ”Hän lähti
matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.” (Heb 11:8)
Heidän matkaansa johtaa vain Messiaan salaperäisen tähden
valo. Ilmestyskirjan mukaan Kristus on kirkas aamutähti. (Ilm. 2:28, 22:16) Kun
Israelin kansa läksi Egyptistä, pilvipatsas johti sitä kohti päämääräänsä. ”Pilvipatsas
oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä” (Ex. 13:21-22). Nyt
tähti on tietäjille kosminen luottamuksen ilmaus, joka antaa aavistaa vielä
tuntemattoman päämäärän.
Jumala pysyy aina tuntemattomana, vaikka luulisimmekin
tuntevamme hänet. Tämä käy ilmi mahtavassa Jerusalemissakin, kun tietäjä
saapuvat israelilaisten pyhään kaupunkiin. Tähti katoaa näkyvistä. Itämaan
tietäjien on kyseltävä papeilta, kirjanoppineilta ja kaupungin viisailta.
Herodeksen ympärille on asettunut hovi, joka on sokaistunut vanhoista
pergamenttikääröistä, tieteistä ja uskonnosta. Ne ovat etäännyttäneet heidät
kauas elävästä Jumalasta. Herodes ja hänen astrologinsa olivat muodostaneet
uuden uskonnon, joka palveli ihmisten itsekkäitä tarpeita. Siksi he huolestuivat
kaupunkiin saapuneista matkalaisista ja heidän tavastaan tulkita asioita
uudessa valossa.
Mutta tietäjät rakastivat valoa, joka loisti sumupilvien yläpuolella. Jerusalem ei selvästikään voinut olla heidän määränpäänsä. He jatkoivat matkaansa yön pimeydessä. Silloin he riemastuvat huomatessaan, että heidän itäisillä mailla näkemänsä tähti kulki jälleen heidän edessään ja johti heitä.
Valaistumisen
paradoksi
Lopulta salaperäinen valo johtaa heidät pieneen syrjäiseen
Betlehemiin. Siellä he häikäistyvät ennen kokemattomasta rakkaudesta. Heidän
paradoksista hämmentyneet silmänsä aukeavat. ”He näkivät lapsen ja hänen
äitinsä Marian”. Tähti, jota he olivat seuranneet taivaalla, oli nyt
laskeutunut maahan aivan heidän eteensä. Persoonaton ja kaukainen tähti muuttui
pienen lapsen läheiseksi ja ikuiseksi valoksi, joka
aiheutti heidän sisällään tulivuoren purkauksen kaltaisen rakkauden tunteen.
Itämaan tietäjät olivat nyt saapuneet perille kaikkien vaikeuksien jälkeen.
Kuinka monta kertaa he olivatkaan eksyneet, pettyneet ja kadottaneet valon
matkansa varrella.
Olemmeko tässä kertomuksessa jo yhtä aikaa sekä seimen että
ylösnousemuksen äärellä? Myös pääsiäisenä ihmiset kiiruhtavat Hänen luokseen
hyvälle tuoksuvine lahjoineen etsien häntä. Kaikkialla puhuttiin hänestä. ”Minä
olen nähnyt Herran” (John. 20:18). Tietäjät kumartuvat maahan heittäytyen
hartaiden uskovien tavoin ja antoivat hänelle elämänsä kalleimmat lahjat. Aivan
lopuksi tietäjät palaavat kotimaahansa. Voimme ehkä nähdä tässä yhtäläisyyden
opetuslapsiin, jotka kulkevat Emmauksen tiellä kohti kotiseutujaan kertoakseen
kohtaamisestaan Ylösnousseen kanssa (Luuk. 24:33). Itämaan tietäjät olivat
tavallaan myös eläneet ensimmäisen pääsiäisensä ja saaneet astella kohti
Jumalan lasten vapautta kohdattuaan seimen lapsen kirkkauden.
Tehkäämme itämaan tietäjien tavoin profeetta Jesajan sanoin: ”Tulkaa vaeltakaamme Herran valossa!”
Hannele Kivinen, CEI
Ekumeeninen Karmeliittayhteisö
