Avainsana: sanaton rukous

Rukoussunnuntaina ja äitienpäivänä 14. toukokuuta 2023 on Hiljaisuuden Ystävät ry:n kolehtipyhä. Kiitos äideistä ja kaikista heistä, jotka ovat opastaneet rukouksen polulle!

Kaikkein ensimmäisen rukoukseni muistan näin: ”Levolle lasken Luojani. Armias, ole suojani. Jos sieltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen!” 

Mietin lapsena monesti, mitä tarkoittaa iltarukouksen ”sieltain”. Vasta myöhemmin selvisi, että olin kuullut äidin sanat väärin. Merkillinen sana olikin sija. Ja laskemisen sijaan rukouksessa puhuttiin levolle laskeutumisesta. En ollut ainut, joka ymmärsi rukouksen sanat vaillinaisesti. Joku toinen lapsi luuli, että rukouksessa puhutaan möröstä nimeltään Sijaltainen – että jos mörkö Sijaltainen nousisi, Jumala ottaisi lapsen luoksensa turvaan taivaaseen. 

Lapsuuden myöhempinä vuosina oivalsin, että ominkin sanoin voi rukoilla. Ja vasta paljon myöhemmin, sanojen paljouteen kyllästyneenä, että rukous ei välttämättä tarvitse sanoja. Jumalan salaisuudessa viipyminen, kuunteleminen, katseleminen, ihmetteleminen ja ikävöiminen – sekin on rukousta, sillä rukouksen ytimessä on sydämestä nouseva kaipaus, jonka Jumala saa aikaan. Mutta ilman äidin opettamaa iltarukousta olisin kai kulkenut lapsuuteni, ehkä koko elämäni vailla rukousta. 

Muistat luultavasti edelleen oman iltarukouksesi. Sen, jonka kaikkia sanoja et pienenä kunnolla ymmärtänyt, mutta joka antoi turvaa. Muistatko sen ihmisen kasvot, joka iltarukouksen opetti? Monelle ne ovat äidin kasvot. Kiitos tänään äideistä ja kaikista heistä, jotka ovat opastaneet rukouksen polulle.

Hyvän alun rukouksilleen on saanut ihminen, jonka ensimmäiseen rukoukseen on liittynyt sekä turvallinen läheisyys että mieleen painuneet sanat. Mutta samalla rukouksen maailma on lähellä myös häntä, joka kantaa mielessään orpouden ja varhaisten vaille jäämisten kipuja.

Koronapandemia lisäsi rukoilemista kaikkialla maailmassa. Internetin Google-hauissa hakusanat kuten ”rukous”, ”miten rukoilla”, ”Isä meidän -rukous” lähtivät pandemian myötä nousuun. Pandemian väistyttyä lukemattomat ihmiset ympäri maailman rukoilevat rauhaa Ukrainaan. 

Elämässä riittää kyllin syytä pyytä ja kaivata. Ensimmäisiä kristittyjä sanottiin heiksi, jota huutavat avuksi Herran nimeä. Avunhuutokin riittää – jo se on rukousta ja kristityn tuntomerkki: ”Muista minua. Auta minua!” 

-Juha Tanska

Kirjoittaja työskentelee Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtajana.

Ylläolevaa tekstiä saa vapaasti käyttää seurakunnissa 14.5.2023 rukoussunnuntaihin liittyen.