Accessibility Tools

Skip to main content

Avainsana: rukoussunnuntai

Kolehtipyhä 10.5.2026 – sydämen puhetta Jumalan kanssa

Hiljaisuuden Ystävät -yhdistyksen valtakunnallinen kolehtipyhä on rukoussunnuntaina 10.5.2026. Kolehti on myönnetty retriittiohjaajien kouluttamiseen sekä monimuotoisen hengellisen elämän ohjaajakoulutusten toteuttamiseen Hiljaisuuden Ystävät ry:n kautta.

Rukoussunnuntain teemana on Sydämen puhetta Jumalan kanssa, Rogate. Vuonna 2026 päivä on samalla myös äitienpäivä. Tarjoamme seurakunnille ja muille kiinnostuneille jumalanpalvelusaineistoa ja somemateriaalia tällä sivulla. Olemme lähettäneet materiaalit myös sähköpostitse suomenkielisiin seurakuntiin.

Kiitos yhteistyöstä Hiljaisuuden ystävien kolehtipyhän osalta. Se on pienelle yhdistyksellemme merkittävä asia.

Siunattua rukoussunnuntaita!

Äidit ja rukoilemisen taito

Rukoussunnuntaina ja äitienpäivänä 14. toukokuuta 2023 on Hiljaisuuden Ystävät ry:n kolehtipyhä. Kiitos äideistä ja kaikista heistä, jotka ovat opastaneet rukouksen polulle!

Kaikkein ensimmäisen rukoukseni muistan näin: ”Levolle lasken Luojani. Armias, ole suojani. Jos sieltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen!” 

Mietin lapsena monesti, mitä tarkoittaa iltarukouksen ”sieltain”. Vasta myöhemmin selvisi, että olin kuullut äidin sanat väärin. Merkillinen sana olikin sija. Ja laskemisen sijaan rukouksessa puhuttiin levolle laskeutumisesta. En ollut ainut, joka ymmärsi rukouksen sanat vaillinaisesti. Joku toinen lapsi luuli, että rukouksessa puhutaan möröstä nimeltään Sijaltainen – että jos mörkö Sijaltainen nousisi, Jumala ottaisi lapsen luoksensa turvaan taivaaseen. 

Lapsuuden myöhempinä vuosina oivalsin, että ominkin sanoin voi rukoilla. Ja vasta paljon myöhemmin, sanojen paljouteen kyllästyneenä, että rukous ei välttämättä tarvitse sanoja. Jumalan salaisuudessa viipyminen, kuunteleminen, katseleminen, ihmetteleminen ja ikävöiminen – sekin on rukousta, sillä rukouksen ytimessä on sydämestä nouseva kaipaus, jonka Jumala saa aikaan. Mutta ilman äidin opettamaa iltarukousta olisin kai kulkenut lapsuuteni, ehkä koko elämäni vailla rukousta. 

Muistat luultavasti edelleen oman iltarukouksesi. Sen, jonka kaikkia sanoja et pienenä kunnolla ymmärtänyt, mutta joka antoi turvaa. Muistatko sen ihmisen kasvot, joka iltarukouksen opetti? Monelle ne ovat äidin kasvot. Kiitos tänään äideistä ja kaikista heistä, jotka ovat opastaneet rukouksen polulle.

Hyvän alun rukouksilleen on saanut ihminen, jonka ensimmäiseen rukoukseen on liittynyt sekä turvallinen läheisyys että mieleen painuneet sanat. Mutta samalla rukouksen maailma on lähellä myös häntä, joka kantaa mielessään orpouden ja varhaisten vaille jäämisten kipuja.

Koronapandemia lisäsi rukoilemista kaikkialla maailmassa. Internetin Google-hauissa hakusanat kuten ”rukous”, ”miten rukoilla”, ”Isä meidän -rukous” lähtivät pandemian myötä nousuun. Pandemian väistyttyä lukemattomat ihmiset ympäri maailman rukoilevat rauhaa Ukrainaan. 

Elämässä riittää kyllin syytä pyytä ja kaivata. Ensimmäisiä kristittyjä sanottiin heiksi, jota huutavat avuksi Herran nimeä. Avunhuutokin riittää – jo se on rukousta ja kristityn tuntomerkki: ”Muista minua. Auta minua!” 

-Juha Tanska

Kirjoittaja työskentelee Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtajana.

Ylläolevaa tekstiä saa vapaasti käyttää seurakunnissa 14.5.2023 rukoussunnuntaihin liittyen.

Rukous muuttaa meitä

”Isä meidän” todistaa sekä ’Isästä’ että ’meistä’. Rukouksessa emme ole yksin, vaan liitymme Isämme kautta toisiimme. Tämä luo uuden yhteisön, ’meidät’, ja muokkaa meistä jokaista.

Rukoussunnuntain 17.5.2020 tekstin voit kuunnella Mika K T Pajusen ääneen lukemana täältä. Teksti on julkaistu myös rukoussunnuntain Sana sinulle -hartauskirjoituksena.

Matt. 6: 5-13 

Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi,
      myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”

Pandemia on laittanut luopumaan ja ottamaan etäisyyttä. Monelle aukeaa vain etäyhteys rakkaisiinsa. Yhteisten kokoontumisten sijaan ovat tulleet yksittäiset ja pienten ryhmien yhteydenotot. Rakkaus edellyttää sitä nyt niiltä, joille se on mahdollista.

Rukouksessa on kyse jossain määrin samasta asiasta. Jeesus sanoo: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:6) Sitten hän opettaa meille ”Isä meidän” -rukouksen.

Rukous vaatii tiettyä etäisyyden ottamista, omaan huoneeseen vetäytymistä. Samalla se vetää meidät pois itsestämme yhteen toisten kanssa. ”Isä meidän” todistaa sekä ’Isästä’ että ’meistä’. Rukouksessa emme ole yksin, vaan liitymme Isämme kautta toisiimme. Tämä luo uuden yhteisön, ’meidät’, ja muokkaa meistä jokaista.

Erityisen hyvin tämä yhteys tulee todeksi kirkon yhteisessä rukouksessa. Striimatuissa jumalanpalveluksissa ja päivän rukoushetkissä yksityiset rukoilijat liittyvät kukin tahoillaan yhteen rukoilemaan itsensä, toinen toistensa ja koko maailman puolesta. Siihen meitä kutsutaan kutakin omassa huoneessamme yhdessä toisten kanssa.

Rukous kutsuu muutokseen. Rukous ja taikuus eroavat toisistaan siinä, että taikuus pyrkii muuttamaan Jumalaa, kun taas rukous muuttaa meitä. Rukoilija avautuu Jumalalle, joka on totta ja läsnä myös kunkin sisäisessä huoneessa.

Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että Jumala on kateissa ja omat sanat eivät riitä vaan putoavat tyhjinä pois. Juuri silloin on hyvä luopua omien sanojen painosta, tukeutua hiljaiseen rukoukseen ja Jeesuksen sanoihin, jotka liittävät yhteisen rukouksen maailmanlaajuiseen virtaan: ”Isä meidän…”

Mika K T Pajunen
Kirjoittaja on Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja sekä luterilaisen ja anglikaanisen kirkon pappi

Hiljaisuuden Ystävien toimintaa voit halutessasi tukea täällä.