menetys arkistot - Hiljaisuuden Ystävät

Avainsana: menetys

Turvassa. Rauhassa. Levossa.

Hiljaisuuden retriitti tyhjää syliä kantaville leirikeskus Loistossa, Oulun Haukiputaalla 9.-11.10. Retriitissä on mahdollisuus käydä läpi tyhjän sylin kokemustasi lempeästi ja turvallisesti. Retriitissä hyödynnetään kristillisiä hiljaisuuden ja surutyöskentelyn menetelmiä. Viikonlopun aikana sinulla on halutessasi mahdollisuus myös kahdenkeskiseen keskusteluun ohjaajan kanssa.

Sitoudumme keskinäiseen, täydelliseen hiljaisuuteen (koskee myös mahdollisia pariskuntia). Retriittimme ei sovi akuutissa kriisissä eläville. Retriittimme on aikuisille tarkoitettu ja tulemme paikalle omin kyydein.

Viikonlopun hinta on Oulun seurakuntien jäsenille 46e/hlö (sis. täysihoidon ja majoituksen omassa huoneessa sekä matkavakuutuksen, ei liinavaatteita) ja ei-jäsenille 66e/hlö (sis. täysihoidon ja majoituksen omassa huoneessa, mutta ei matkavakuutusta eikä liinavaatteita).

Retriittiin ilmoittaudutaan ainoastaan sähköisesti 26.8.-1.9.2026 oulunseurakunnat.fi/tapahtumat. Retriittiimme mahtuu 10 osallistujaa ja otamme jokaiseen teistä yhteyttä ilmoittautumisen jälkeen. Paikat vahvistetaan vasta tämän jälkeen.

Retriitin ohjaajina toimivat pastori, retriitin- ja työnohjaaja Jonna Piirainen sekä diakoni, Simpukka ry:n vertaistoimija Pauliina Orrensuo. Retriitin järjestää Tuiran seurakunta. Lisätietoja: jonna.piirainen@evl.fi, 044 788 3966 (huomioi vuosiloma 7.-22.9.)

Sinun rakkaasi oli yksi heistä – Oramus, Hiljaisuuden Ystävät 3/2018 Suru

Raamatun katkelmia, joista tämä meditaatio on saanut innoituksensa ja joita voit mietiskellä lukiessasi: ”Olen painanut kasvoni maahan.” – Job. 16: 15 ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.” – 1. Moos. 2: 7 ”Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.” – Joh. 8: 8 ”Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.” – Job. 29: 19 ”Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.” – Psalmi 104: 30

Sinun rakkaasi oli yksi heistä En tiedä, mitä tai ketä suret. Mielikuvassani olet maassa polvillasi ja kaikki sinussa kumartuu maata kohti: kätesi, vartalosi, kasvosi. Maa jalkojesi alla on kuivaa kokkareista multaa etkä näe maisemaa ympärilläsi. On hyvä, että olet siinä. Vielä parempi on, jos käyt makaamaan vatsallesi ja tunnet maan itseäsi vasten. Tässä kohdassa maailmankaikkeutta, tällä mitättömällä tomuisella maapalstalla, on tapahtunut pyhiä ennenkin. Ilman muuta sinun surusi ja kaipauksesi toivat sinut siihen. Siinä, missä sinä makaat, Jumala kerran otti palan maata käteensä ja puhalsi sen eläväksi. Ajattele keuhkoja, jotka täyttyvät raikkaasta tuulesta; puun juuria, jotka kohisevat lehtiä kukoistaviksi oksiksi. Siinä, missä sinä makaat, Jeesus kerran kirjoitti maahan. Ajattele sanoja, jotka eivät ole kieltä ja jotka eivät jähmety luettaviksi, vaan nousevat eloon. Sinun todellinen nimesi ja elämäsi tarina kirjoitettiin hiekkaan – ja mikä parasta, silloin oli innokas puhuri! Ja tällä samalla maapalstalla Jumala on kerta toisensa jälkeen nostanut luotunsa kämmenelleen ja tyynnyttänyt heidän tuulensa. Sinun rakkaasi oli yksi heistä. Maan hiljaisuudessa jokainen on saanut rohkeuden varistaa lehtensä. Saat maata siinä niin kauan kuin tarvitset, mutta vielä et voi jäädä. Annan sinun olla hetken rauhassa, sitten avaan jälleen suuni ja sanon: Siinä, missä sinä makaat, Jeesuskin kerran itki ja hänen kyyneleistään kasvoi vahvoja tammia. Siinä, missä sinä makaat nyt, Job totesi kerran: ”Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.” – Job. 29: 19 Tiina Hallikainen