Saarna Marian ilmestyspäivän tuomasmessussa Aleksanterin kirkossa Tampereella 24.3.2019.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Sain joitakin vuosia sitten erikoisen sähköpostin, jossa kysyttiin,
mikä meitä kaikki kristittyjä yhdistää. Kävin mielessäni muutamia vaihtoehtoja,
kuten rukous tai Raamattu tai Jeesus ja niin edelleen. Vastaus hätkähdytti: Autuas
Neitsyt Maria. Maria! Lähettäjä oli katolilainen ja hänelle tämä oli itsestään
selvä lähestymistapa kirkon ykseyteen ja kristittyjen yhteyteen. Sen sijaan
minulle vastaus oli yllättävä ja ehkä se on sitä sinullekin.
Luulen että Maria on monelle täällä Aleksanterin kirkossa aika
etäinen. Me kohtaamme hänet uskontunnustuksessa ja silloin tällöin täällä
kirkossa. Harvempi kuitenkin kunnioittaa Mariaa jokapäiväisessä hartauselämässä
muutoin kuin ehkä vesperin liturgisessa iltarukouksessa.
Osittain tämä johtuu omasta historiastamme. Luterilaiset
tunnustukset kirjoitettiin keskiaikaisen kansanhurskauden taustaa vastaan. Jos emme
oikein tiedä, kuka Maria on ja mitä hän tekee, niin ainakin tiedämme sen, kuka
hän ei ole ja mitä hän ei tee. Esimerkiksi Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa
sanotaan:
Vaikka myöntäisimmekin sen, että autuas Maria rukoilee kirkon puolesta, tokkopa hän ottaa sielut turviinsa kuoleman hetkellä, tokkopa voittaa kuoleman ja tekee eläväksi? Mitä Kristus sitten tekee, jos tämä on autuaan Marian työtä? Vaikka Maria onkin kaikkien suurimpien kunnianosoitusten arvoinen, ei hän sentään halua itseään pidettävän Kristuksen veroisena, vaan pikemminhän tahtoo meidän katselevan antamaansa esikuvaa ja noudattavan sitä.
Luterilainen tunnustus ohjaa siis meitä ennen kaikkea turvaamaan Kristuksen pelastustyöhön, mutta myös kunnioittamaan hänen äitiään, katselemaan hänen esikuvaansa ja noudattamaan sitä. Mitä siis kuulemme, kun kuuntelemme Marian kanssa?
***
Ensinnäkin kuulemme Jumalan sanaa. Enkelin tervehdyksessä
eteemme avautuu suuri ihme, juuri se, mistä joulussa on kyse: Jumala syntyy
ihmiseksi. Jumalan sanansaattaja, enkeli, kutsuu Mariaa nimeltä ja ilmoittaa
hänelle ilosanoman. Maria on ilosanoman ensimmäinen todistaja: Isän iankaikkinen
Sana syntyy ja kasvaa hänessä ihmiseksi.
Tämän lisäksi me kuulemme myös ihmisen sanan, inhimillisen vastauksen
Jumalan kutsuun. Maria ei ole tahdoton tapahtumapaikka vaan oma ainutlaatuinen
ihmisensä, Jumalan kuva, luotu, joka saa suuren kutsun. Maria hämmästyy ja
kysyy enkeliltä, miten se on mahdollista. Selityksen saatuaan hän suostuu rohkeasti
saamaansa kutsuun. Tapahtukoon sinun
tahtosi.
Mutta oman aikamme ihmisinä kuulemme myös oman aikamme ja kokemuksemme äänen, oman äänemme. Se on ymmärtämisen ja vakavasti ottamisen kannalta välttämätöntä. Ajattelen kuitenkin, että viimeisten parin sadan vuoden aikana olemme Marian kohdalla keskittyneet ehkä turhankin paljon ihmeen sijasta biologiaan. Oma aikamme ja sen tapa katsoa maailmaa on hyvä tuntea ja hyödyllistä käyttää, mutta viime kädessä Marian raskaudessa ei ole kyse biologiasta tai historiasta vaan siitä, miten Jumala tulee osaksi luomaansa maailmaa, miten Jumala ilmestyy ja tulee todeksi meille. Omaa ääntään voi kuunnella myös kriittisesti.
***
Etenkin Marian koskemattomuudessa on minusta kyse jostakin aivan muusta kuin oman aikamme tiedosta ja ymmärryksestä, siinä on kyse pikemminkin jostakin samasta kuin Jerusalemin temppelissä. Jumala ei asu käsin tehdyissä rakennuksissa, mutta ilmestyy tahtonsa ja lupauksensa mukaan.
Jerusalemin temppelissä Jumalan ilmestymisen paikka oli
kaikkein pyhimmässä, temppelin esiripun takana olevassa tyhjyydessä.
Israelilaiset eivät voineet uhreillaan pakottaa Jumalaa ilmestymään, vain
todistaa tätä ihmettä silloin, kun se tapahtui.
Sama ihme tapahtuu Marian kohdalla mutta hellästi. Kun Maria
tiedustelee, miten tämä on mahdollista, hän saa vastauksen: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman
voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja
häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.”
Jumala ilmestyy inhimillisen elämän keskelle, tyhjyyteen, ja
täyttää sen läsnäolollaan. Marian kohdalla se tapahtuu konkreettisimmalla
mahdollisella tavalla, ainutlaatuisesti hänen ruumiissaan. Jumala tulee
ihmiseksi, Jeesus saa Marialta ihmisyytensä. Hän on Jumalan Poika ja Marian
poika. Jumala ei tee köyhälle väkivaltaa, vaan pyytää luvan. ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon
minulle niin kuin sanoit.”
Ja ”Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14
***
Ja niin Marian kanssa kuunnellessamme, me kuuntelemme
Jumalan sydämenlyöntejä. Me kuuntelemme Jumalan kasvavan Marian kohdussa ja
rukoilemme: kasva myös meidän sisimmässämme. Me kuulemme Marian odotuksen ja
odotamme hänen synnyttämisensä aikaa. Tästä alkaa meidän matkamme kohti joulua.
Samalla me elämme yhä tihenevää paastoa ja valmistaudumme
Marian menetykseen ja meidän menetykseemme. Pian käy toteen Simeonin profetia
Herran Äidille:
”Tämä lapsi on pantu
koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu
merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka
käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.” (Luuk. 2:34-35)
Sinun omankin sydämesi
läpi on miekka käyvä. Sana, joka kasvaa Marian sisällä syntyy ja kasvaa
omaan tehtäväänsä. Marian poika ja Jumalan Poika. Marian osa on luopua pojastaan,
että me saisimme elämän. Se Sana, joka pyhittää hänet, pyhittää myös meidät ja
tuo pelastuksen koko maailmalle.
Marian odotukseen on jo kätkettynä pääsiäinen: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh. 12:24)
***
Tänään on kuitenkin vielä ilon aika, Marian suuren ilon, joka
katkaisee paaston vaelluksen jokaisen sunnuntain tavoin. Tänään on aika laulaa
Marian kiitosvirttä Magnificatia
Herran äidin kanssa, nöyrästi muttei nöyristellen, ja ylistää häntä kaikkien
sukupolvien kanssa autuaaksi. (vrt. Luuk 1:48)
Tänään kuuntelemme Marian pidäkkeetöntä, häpeilemätöntä iloa.
Jumalan läsnäolo vapauttaa Autuaan Neitsyt Marian riemuitsemaan raskaudestaan,
jonka kätkemistä maailma vaatii häpeällisenä. Siitä mikä on halveksuttua, tulee
kunnioitettua; siitä mitä pidetään saastaisena, tulee kaikkein pyhintä. Nuoresta
naimattomasta naisesta tulee Jumalan äiti.
Mieleeni nousee toinen kohtaaminen vuosien takaa, intialaisten
tuomaskristittyjen seurakuntalaisten kanssa. He kertoivat, kuinka he omissa
jumalanpalveluksissaan paastosivat aina ennen ehtoollista, kumarsivat paljon ja
tekivät ristinmerkkejä. Ehtoollisen nautittuaan he eivät enää kumartaneet.
Paasto taukosi, juhla alkoi. Kristus heissä. Kristus meissä. Marian poika ja
Jumalan Poika.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Luuk. 1: 26-38
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti
enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli
Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli
sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut!
Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä
sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria,
Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja
sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan
Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin
valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei
ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen
koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima
peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä
kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa
poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota
on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria
sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
Niin enkeli lähti hänen luotaan.
