Accessibility Tools

Web Accessibility plugin by DJ-Extensions.com
Skip to main content

Avainsana: läheisyys

Joulurauhaa Wiisalassa

Tervetuloa viettämään levollista ja merkityksellistä joulua Wiisalan Kartanoon – hiljaisuuden, luonnon ja perinteen keskelle.

Tämä joulu tarjoaa mahdollisuuden vetäytyä joulun ytimeen: hiljaisuuteen, rauhaan ja valoon. Wiisalan kartanomiljöö, kynttilöiden pehmeä loiste ja talvinen luonto luovat puitteet joululle, joka ei ole kiireinen suoritus vaan levollinen juhla.

Ohjelma rakentuu hiljaisuuden retriitin hengessä. Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden yhdessäoloon, hiljentymiseen ja joulun pyhän sanoman kohtaamiseen.

Ohjelma

23.12. – Saapuminen

  • Saapuminen iltapäivän aikana
  • Tervetuloglögi ja pieni iltapala tuvassa
  • Ensitunnelmat hiljaisuudesta, joka jatkuu jouluaaton illalliseen saakka
  • Iltasauna ja mahdollisuus rauhoittumiseen
  • Jouluinen iltapala ja rukoushetki

24.12. – Jouluaatto

  • Aamiainen kartanon ruokasalissa
  • Joulurauhan julistus
  • Joulupuuro ja rauhallinen lounas
  • Mahdollisuus osallistua joulukirkkoon Rantasalmella tai hiljentyä kappelissa
  • Jouluillallinen perinteisine herkkuineen – hiljaisuus päättyy
  • Jouluevankeliumi ja joululauluja
  • Joulusauna ja takkatulen lämpö tuvassa
  • Mahdollisuus osallistua jouluyön messuun Rantasalmella

25.12. – Joulupäivä

  • Jouluaamun rukoushetki
  • Levollinen joulubrunssi
  • Päätöshetki

Huom. Hiljaisuus alkaa yhteisesti 23.12. illalla ja päättyy jouluaaton illalliseen. Ohjattu hiljaisuus ei vaadi kokemusta retriiteistä – riittää, että tulet omana itsenäsi.

Hinta: 295 € / hlö. Ilmoittautumiset sähköpostitse. 

  • Sisältää: 2 yötä majoitusta (1hh tai 2hh), täysihoito (jouluateriat ja iltapalat), ohjelman mukaiset hetket sekä joulusauna

Wiisala on paikka, jossa hiljaisuus saa puhua, ja jossa joulun sanoma voi hiljalleen avautua levon ja rauhan kautta.

Äidit ja rukoilemisen taito

Rukoussunnuntaina ja äitienpäivänä 14. toukokuuta 2023 on Hiljaisuuden Ystävät ry:n kolehtipyhä. Kiitos äideistä ja kaikista heistä, jotka ovat opastaneet rukouksen polulle!

Kaikkein ensimmäisen rukoukseni muistan näin: ”Levolle lasken Luojani. Armias, ole suojani. Jos sieltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen!” 

Mietin lapsena monesti, mitä tarkoittaa iltarukouksen ”sieltain”. Vasta myöhemmin selvisi, että olin kuullut äidin sanat väärin. Merkillinen sana olikin sija. Ja laskemisen sijaan rukouksessa puhuttiin levolle laskeutumisesta. En ollut ainut, joka ymmärsi rukouksen sanat vaillinaisesti. Joku toinen lapsi luuli, että rukouksessa puhutaan möröstä nimeltään Sijaltainen – että jos mörkö Sijaltainen nousisi, Jumala ottaisi lapsen luoksensa turvaan taivaaseen. 

Lapsuuden myöhempinä vuosina oivalsin, että ominkin sanoin voi rukoilla. Ja vasta paljon myöhemmin, sanojen paljouteen kyllästyneenä, että rukous ei välttämättä tarvitse sanoja. Jumalan salaisuudessa viipyminen, kuunteleminen, katseleminen, ihmetteleminen ja ikävöiminen – sekin on rukousta, sillä rukouksen ytimessä on sydämestä nouseva kaipaus, jonka Jumala saa aikaan. Mutta ilman äidin opettamaa iltarukousta olisin kai kulkenut lapsuuteni, ehkä koko elämäni vailla rukousta. 

Muistat luultavasti edelleen oman iltarukouksesi. Sen, jonka kaikkia sanoja et pienenä kunnolla ymmärtänyt, mutta joka antoi turvaa. Muistatko sen ihmisen kasvot, joka iltarukouksen opetti? Monelle ne ovat äidin kasvot. Kiitos tänään äideistä ja kaikista heistä, jotka ovat opastaneet rukouksen polulle.

Hyvän alun rukouksilleen on saanut ihminen, jonka ensimmäiseen rukoukseen on liittynyt sekä turvallinen läheisyys että mieleen painuneet sanat. Mutta samalla rukouksen maailma on lähellä myös häntä, joka kantaa mielessään orpouden ja varhaisten vaille jäämisten kipuja.

Koronapandemia lisäsi rukoilemista kaikkialla maailmassa. Internetin Google-hauissa hakusanat kuten ”rukous”, ”miten rukoilla”, ”Isä meidän -rukous” lähtivät pandemian myötä nousuun. Pandemian väistyttyä lukemattomat ihmiset ympäri maailman rukoilevat rauhaa Ukrainaan. 

Elämässä riittää kyllin syytä pyytä ja kaivata. Ensimmäisiä kristittyjä sanottiin heiksi, jota huutavat avuksi Herran nimeä. Avunhuutokin riittää – jo se on rukousta ja kristityn tuntomerkki: ”Muista minua. Auta minua!” 

-Juha Tanska

Kirjoittaja työskentelee Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtajana.

Ylläolevaa tekstiä saa vapaasti käyttää seurakunnissa 14.5.2023 rukoussunnuntaihin liittyen.