Englannin kielessä sanaan spirit liittyy laaja merkityskenttä. Juurena on latinan kielen sana spiritus, joka merkitsee kirjaimellisesti hengittämistä tai puhaltamista (spirare). Merriam-Websterin sanakirjan määritelmistä ehkä lähimmäksi hengellisyyden merkityksiä tulee sanan spirit määritelmä: ”elävöittävä (animating) tai elintärkeä voima (principle), jonka tarkoituksena on antaa fyysisille eliöille elämä”. Tässä yhteydessä hengellisyyden tai spiritualiteetin merkityssisältöä sivuaa myös latinan sana inspirare, joka merkitsee (sisään) hengittämistä. Inspiraatio voi olla myös jaettu kokemus. Kirjailija Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa: ” Useinkaan ei ole huomattu, että inspiraatio voi olla myös yhteinen kokemus, yhtä luontevasti kuin ilma ja tuomien tuoksu jota hengitämme vaikuttaa kaikkiin paikalla oleviin. Tosin jokaisella on oma nenänsä.”
Hengittämisestä ja saman ilman yhteisestä sisäänhengittämisestä, yhteisestä in-spiraatiosta, avautuu vertauskuva myös kristillisen hengellisyyden olemukseen. Kun spiritualiteetti toteutuu yksilön ja yhteisön elämässä, parhaimmillaan yksilöt ja koko yhteisö ikään kuin hengittävät samaa raikasta ilmaa, tai elävöityvät samasta Hengestä. Vastakohtana jokaisella lienee kokemuksia tiloista ja yhteisöistä, joissa ilma tuntuu tunkkaiselta, henki ei kulje tai henki salpautuu.
Yksi spiritualiteetin määritelmistä sisältyy juutalaisen psykoanalyytikon, Gabriel Marcelin ajatteluun. Marcelille spiritualiteetti merkitsee dialogisuutta, kahden olennon välistä vuorovaikutusta, jonka perustana on kunnioittamisen asemesta rakkaus. Dialogisuuden ja rakkauden värittämän vuorovaikutuksen lisäksi kolmantena osatekijänä Marcelille spiritualiteetti sisältää avoimuuden pyhyydelle. Pyhyys (sacred) merkitsee hänelle ”mysteeristä ulottuvuutta ihmisyyden ytimessä” ja – esimerkkinään nukkuva lapsi – ”suojattomana olemisen pyhyyttä”.
Kristillisen spiritualiteetin ytimessä on inkarnaatio, Jumalan ihmiseksi tulemisen mysteeri. Inkarnaation salaisuudesta seuraa se, että aito kristillinen hengellisyys avautuu sekä kohti Jumalaa että toista ihmistä ja hänen hätäänsä – rukous ja toiminta eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan kumpuavat molemmat suhteesta Kristukseen.
