Minun hiljaisuuteni on syvältä pulppuavaa iloa, leikkiä ja riemua, kiitollisuuden haikeutta, anarkiaa ja lempeyttä. Tuumaamista ja tekoja. 

Minun hiljaisuuteni on sisältä kumpuavan äänen kuulemista. Elämän virran ääntä. Syvällä kulkevaan virtaan liittymistä. Sen tarkastelua kohti katsoen ja rehellisesti, mikä on minun paikkani, mihin minut on kutsuttu. 

Valmiita vastauksia ei elämä anna, kysymyksiä sitäkin enemmän. Joskus on hyvä vain olla, antaa arjen äänten haipua. Vastaanottaa elämää ja antautua armoon.”

-Annastiina Papinaho, pyhiinvaellustoiminnan projektipäällikkö