Hamina (2.6.2026) – Hiljaisuuden Ystävät ry on vuosikokouksessaan maanantaina 1.6.2026 Helsingin Agricolan kirkossa hyväksynyt yhdistymissopimuksen Sinapinsiemen ry:n kanssa. Sopimuksen mukaisesti Sinapinsiemen ry purkautuu itsenäisenä yhdistyksenä vuoden 2026 lopussa, ja sen perinteikäs toiminta siirtyy osaksi Hiljaisuuden Ystävien kokonaisuutta vuoden 2027 alusta alkaen.
Yhdistymisen tavoitteena on koota suomalaisen hiljaisuuden viljelyn, retriittitoiminnan ja kristillisen spiritualiteetin voimavaroja yhteen. Muuttuvassa toimintaympäristössä kahden sukulaissieluisen yhdistyksen liitto varmistaa toiminnan jatkuvuuden, laadun ja entistä laajemman saavutettavuuden.
Kahden perinteen rikkaus kohtaa
Hiljaisuuden Ystävät ry on tunnettu kristillisen retriittityön edistämisestä, koulutus- ja retriittitoiminnastaan sekä hiljaisuuden liikkeen verkostoimisesta Suomessa. Sinapinsiemen ry on puolestaan tehnyt vuosikymmeniä arvokasta työtä erityisesti yhteisöllisen elämänmuodon, ekologisen spiritualiteetin, kansainvälisen diakonian ja retriittiperinteiden vaalimiseksi.
”Tämä yhdistyminen on luonteva ja odotettu askel. Sinapinsiemenen mukanaan tuoma perintö – arjen hengellisyys ja vahva yhteisöllisyys sekä vahva näky rukoushiljaisuuden ja käytännön diakonisen työn yhteydestä – rikastuttaa Hiljaisuuden Ystävien toimintaa tavalla, joka puhuttelee nykyihmistä”, toteaa Hiljaisuuden Ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja, piispa Mari Leppänen.
Sinapinsiemen ry:n toiminnan ytimessä ollut vapaaehtoistyön kulttuuri ja hengellinen avaruus saavat uuden kodin Hiljaisuuden Ystävien vakiintuneista rakenteista. Jäsenille ja toiminnasta kiinnostuneille muutos näkyy entistä monipuolisempana toimintakalenterina ja vahvempana yhteisönä.
Toiminta jatkuu katkeamatta
Yhdistyminen toteutetaan hallitusti vuoden 2026 aikana. Sinapinsiemen ry:n nykyiset sitoumukset ja loppuvuoden toiminta viedään päätökseen suunnitellusti. Ensi vuoden alusta alkaen toiminnasta vastaa Hiljaisuuden Ystävät ry, joka huolehtii myös Sinapinsiemenen hengellisen perinnön ja julkaisujen säilymisestä saatavilla.
Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Juha Tanska päättää: ”Haluamme varmistaa, että kaikki Sinapinsiemenen toiminnassa mukana olleet kokevat itsensä tervetulleiksi Hiljaisuuden Ystäviin. Yhdessä olemme enemmän ja pystymme tarjoamaan levon ja hiljaisuuden paikkoja yhä useammalle kiireen keskellä elävälle.”
Lisätiedot:
Hiljaisuuden Ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja on Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen.
Hiljaisuuden Ystävät ry Juha Tanska, toiminnanjohtaja Puh. 0400 555 117 Sähköposti: juha.tanska@hiljaisuudenystavat.fi Sivusto: www.hiljaisuudenystavat.fi
Puheenjohtajana jatkaa Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen, joka valittiin tehtävään uudelle nelivuotiskaudelle.
Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi Kaisa Aitlahden, Juhana Lassilan, Jyrki Koiviston ja varajäsen Lauri Holman. He tuovat mukanaan monipuolista osaamista ja uusia näkökulmia hiljaisuuden, rukouksen ja kristillisen hengenelämän vaalimiseen.
Jyrki Koivisto siirtyy uudella kaudella varajäsenestä varsinaiseksi hallituksen jäseneksi. Hallituksessa jatkavat myös varapuheenjohtaja Topi Haarlaa, Heikki Nenonen, Annastiina Papinaho sekä varajäsen Kati Pirttimaa.
Sydämellinen kiitos väistyville hallituksen jäsenille Ruut Hurtigille, Jyrki Myllylälle ja Taneli Heikalle heidän arvokkaasta työstään Hiljaisuuden Ystävien hyväksi.
Hallituksen uudet jäsenet esittäytyvät!
Kaisa Aitlahti
”Odotan hallitustyöskentelyä Hiljaisuuden Ystävissä ilolla. Teen työtä STEP-koulutuksessa täydennyskoulutuksen parissa, kasvatukseen ja muun muassa spiritualiteetin teemoihin liittyen. Olen pappi ja retriitinohjaaja. Hiljaisuus ja luomakunnan ihmettely ovat minulle rakkaita tapoja etsiä ja aistia Pyhää.
On upeaa päästä tukemaan Hiljaisuuden Ystävien työtä uudessa vaiheessa, kulkemaan yhteistä matkaa sitoutuneiden ja viisaiden ihmisten kanssa ja oppimaan uutta.”
-Kaisa Aitlahti
Kaisan kuva: Studio Lindell
Juhana Lassila
”Olen ymmärtänyt itseni hiljaisuuden ystäväksi jo pidempään, vaikka yhdistyksen jäseneksi liityin vasta muutama vuosi sitten.
Minua puhuttelee ulkoisen ja sisäisen maailman raja tässä kolminaisuudessa:
Luonto, joskus linnutkaan eivät liiku, ja on syvän hiljaista, levollista. Taide, jonka kautta aistimme ja ymmärrämme yhtä aikaa ulos- ja sisäänpäin. Ja lopulta sisäinen hiljentyminen, jossa keskittynyt mieli vapautuu, ja avautuu rauha – vaikka varis vipeltäisi varaston peltikatolla.
Työssäni olen Suomen Kulttuurirahaston varatoimitusjohtaja.”
-Juhana Lassila
Jyrki Koivisto
”Olen Jyrki Koivisto, 57-v. pappi ja työnohjaaja Ylöjärveltä sekä Metsäkestilän Ystävät ry:n puheenjohtaja. Hiljaisuus, metsäluonto ja musiikki ovat yhteen kietoutuneet elämässä eri aikoina eri tavoin.
HYS hallituksen työskentely on ollut inspiroivaa ja kiinnostavaa: asiat valmistellaan huolella ja keskusteluissa tulee näkyväksi hiljaisuuden viljelyn laaja-alaisuus. Teen työtä paikallisseurakunnassa, joten minulle hallitustyöskentely tarjoaa myös laajempaa näkökulmaa ja järjestöelämän näkökulmaa.
Toivon osaavani välittää jotain siitä, mitä Pirkanmaalla viriää retriittien ja monimuotoisen spiritualiteetin piirissä.”
Lauri Holma
”Olen Lauri Holma, 39-vuotias perheenisä Perämeren rannoilta ja Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen. Hiljaisuuden viljely on ollut viime vuosina minulle kuin virta, josta olen itse saanut ammentaa hengellistä virvoitusta ja jonka ääreen olen saanut johdattaa muita.
Olen retriitinohjaaja, hiljaisuuden joogan ohjaaja ja toiminut kouluttajana tunturiretriitinohjaajille. Tulevina vuosina koulutan myös pyhiinvaelluksen ohjaajia ja hiljaisuuden retriitin ohjaajia.
Olen iloinen ja otettu siitä, että olen saanut kutsun hiljaisuuden ystävien hallitukseen. Odotan hallituksen työskentelyltä sitä, että voimme edelleen palvella Suomen evankelisluterilaista kirkkoa tässä ajassa hyvin tärkeillä ja monilla hiljaisuuden spiritualiteetin muodoilla. Odotan myös sitä, että saan tutustua hallituksen jäseniin ja omalta osaltani tuoda terveisiä pohjoisen Suomen seurakuntaelämästä.”
Kohtaamisia, päätöksiä ja yhteinen hiljentyminen
Hiljaisuuden Ystävät ry:n vuosikokous pidettiin maanantaina 1.6.2026 klo 17 Mikael Agricolan kirkon kryptassa Helsingissä. Osallistujia oli mukana sekä paikan päällä että etänä.
Kokous eteni hyvässä hengessä, vaikka asiaa oli paljon. Historiallisessa kokouksessa päätettiin muun muassa Hiljaisuuden Ystävät ry:n ja Sinapinsiemen ry:n yhdistymisestä sekä yhdistyksen hallituksesta uudelle toimikaudelle.
Vuosikokouksen jälkeen hiljennyttiin Mikael Agricolan kirkossa kesäillan Tuomasvesperiin. Piispa Mari Leppänen piti meditaatiopuheen ja vesperkuoroa johti Inna Vintturi.
Kiitos kaikille ja hyvää kesää!
Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Juha Tanska ja hallituksen puheenjohtaja, piispa Mari Leppänen 1.6.2026.Hiljaisuuden Ystävät ry:n vuosikokousta johti puheenjohtaja Mari Leppänen. Kuvassa myös toiminnanjohtaja Juha Tanska ja tuomaspappi, hallituksen varajäsen Kati Pirttimaa.Tuomasvesperin kuoro lauloi kauniisti Mikael Agricolan kirkossa.Piispa Mari Leppänen piti meditaatiopuheen.
Retriittitalot Suomessa ovat syntyneet pääasiassa yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja säätiöiden työn hedelminä. Poikkeuksena on mainittava Lapuan hiippakuntakartano, jonka Lapuan hiippakunnan seurakunnat hankkivat Kuortaneelta koulutuskäyttöön vuonna 1968.
Konsiilikylä – ja retriittitalojen vaiheita
Ensimmäisten suomenkielisten retriittitalojen historiasta kerrotaan Sinapinsiemen ry:n kotisivulla otsikolla Konsiilikylästä Ukinrantaan . Yksityisin, perheen voimin toteutuista retriittitaloista on syytä mainita Elina ja Seppo Laakson ylläpitämä Saaren retriittikoti, johon etsitään tällä hetkellä toiminnan jatkajaa. Osuuskuntamuotoisena aloittanut San Damianon fransiskaaniyhteisö
Toimivia retriittitaloja Suomessa
Oheen on koottu hiljaisuuden paikkoja ja retriittitaloja, jotka ottavat vataan retriittivieraita. Lista päivittyy, mahdollisista virheistä tai täydennyksistä voit laittaa viestiä osoitteeseen: toimisto@hiljaisuudenystava.fi
Via Silentii – hiljaisen rukouksen luostariytheisö muutti kesäksi Haminasta Hankoon. Aunnuntaina 15.6.2025 vietettiin Snoanissa luostarin avajaismessua. Messun toimittivat piispa Bo-Göran Åstrand ja luostarin koordinaattori Ari Kotisaari. Kyse on siis Via Silentiin vuosittaisesta ”kakkoskodista”, jolloin toiminta siirtyy eri puolille Suomea. Viime vuonna Via Silentii oli Pohjois-Savossa ja nyt vuorossa on Etelä-Uusimaa ja Snoanin retriittitalo Lappohjassa. Luostari palaa jälleen Haminan Poitsilaan 18.8. Tervetuloa luostariin, joko hiljaiseksi rukoilijaksi muutamaksi päiväksi tai piipahtamaan joka päivä kaikille avoimeen kello 12 pidettävään hetkipalvelukseen (ma-la) tai messuun (su). Lisätietoja www.viasilentii.fi.
”Yksi oiva apu hitaiden hetkien vaalimiseen on pysähtyminen Päivän Tunnussanojen äärelle. Rukoushiljaisuus luo tilan omien syvien kaipauksien tunnistamiselle. Raamatuntekstit johdattavat yhteisille teille. Hiljaisuus oikoo sielun ryhtiä ja rauhattomassa maailmassa voi kokea olevansa rauhassa. Löytyy suunta”, kirjoittaa Turun hiippakunnan piispa Mari Leppänen esipuheessaan Päivän Tunnussanaan 2026.
Painos valmistuu elokuun lopulla, vuoden 2026 Päivän Tunnussana on myynnissä syyskuusta lähtien kirjakaupoissa, kirjaa voi tilata ennakkoon elokuusta lähtien suoraan kustantajalta osoitteista https://www.paivantunnussana.fi ja toimisto.@hiljaisuudenystavat.fi
Kirjeitse lähetetyt tilaukset tulevat osoitteeseen: Hiljaisuuden Ystävät ry, Tikkupolku 1, 49460.Hamina(muistakaa liittää tilaukseen nimen ja osoitteen lisäksi puhelinnumero sekä mahdollinen sähköpostiosoite).Puhelintilaukset: 040 031 8456.
Vuonna 2026 Hiljaisuuden ystävien koulutuskalenteri on laajempi kuin koskaan ennen. Koulutukset toteutetaan yhteistyössä STEP-opintokeskuksen, laajan kouluttajaverkoston sekä yhteistyökumppaneiden, kuten hiippakuntien kanssa.
Via Silentiissa eletään luostarielämää päivittäin rytmissä, jossa vuorottelevat hiljaisuus ja keskustelut, rukoileminen ja työnteko, ateriointi ja lepo. Voit tulla päiväksi tai pariksi tai vaikka viikoksi syventämään suhdettasi rakastavaan Jumalaan, etsimään suuntaa elämääsi, antamaan aikaa itsellesi, vetäytymään hiljaisuuteen arjen keskeltä, liittymään hyväksyvään yhteisöön. Mikä sitten onkin kilvoittelusi aihe, olet tervetullut.
Via Silentii toimii Hiljaisuuden Ystävät ry:n yhteydessä. Luostarin ykköskoti on yhdistyksen kartanossa Haminan Poitsilassa. Hiljaisuuden Ystävistä voit lukea lisää heidän kotisivuiltaan (linkki). Lisäksi toimimme vuosittain myös muualla Suomessa. Vuoden 2025 ”kakkoskotina” on pari kuukautta Snoanin retriittikeskus Lappohjassa 15.6.-17.8.2025. Vuonna 2024 olimme kuukauden Kyrönniemen Hiljaisuudenkeskuksessa Vieremällä Pohjois-Savossa. Muutamat viikot vuodessa toimimme ”Kotiluostarina”, jolloin rukous jatkuu mutta luostariin ei oteta hiljaisia rukoilijoita. Tämä näkyy Vuosikalenterissa. Palvelupari ja rukousperinne vaihtuu viikoittain. Joskus luostariviikko on jaettu kahdelle palveluparille, joista kumpikin on vuorollaan neljä päivää Via Silentiissa.
Via Silentiilla on oma ohjausryhmänsä, johon tällä hetkellä kuuluvat Sirkku Aitolehti, Taina Pajunen, Lasse Maarala, Tommi Vehmas ja Ari Kotisaari. Ohjausryhmän tehtävänä on luoda rakenteita toiminnalle. Kotisaari toimii myös luostariyhteisön koordinaattorina.
Kristillisen hiljaisuuden liikkeen vaikutteet tulivat Suomeen 1970-luvulla Ruotsin kirkosta, merimiespappien kautta Britanniasta ja myös Intiasta, jossa sairaalapastori Seppo Häyrynen opiskeli stipendiaattina Bangaloren teologisessa seminaarissa. Kirjailija Anna-Maija Raittilan kautta syntyi yhteys Ranskaan Taizén ekumeeniseen yhteisöön, yhteisön lauluihin ja rukouselämään.
Suomalainen hiljaisuuden liike on siinä suhteessa omaleimainen, että se on ensisijaisesti kirkollinen liike. Sen keskeinen pyrkimys on ollut hiljaisuuden retriittien juurruttaminen osaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa. Tätä tarkoitusta on palvellut erityisesti retriitinohjaajien kouluttaminen. Liikkeen muista toimintamuodoista mainittakoon hengellisen kirjallisuuden ja muun julkaisutoiminnan edistäminen sekä osallistuminen hengellisen ohjauksen koulutuksen käynnistämiseen.
Lempeä vastavoima
Kuva: Kirjailija Anna-Maija Raittila ja ”konttikestiläiset” juhannusjuhlassa Vehkalahden (nyk Haminan) Onkamaalla juhannuksena 1974.
Hiljaisuuden liikkeen voi nähdä myös lempeänä vastavoimana jyrkkiä opillisia kannanottoja ja rajoja ylläpitävälle pietismin perinnölle. Pietismin ja karsimaattisuuden kanssa yhteistä liittymäpintaa kristinuskoon edustaa kokemus ja kaipaus sydämessä koettavalle Jumalan todellisuudelle.
Toinen tärkeä hiljaisuuden viljelyä edistävä toimintamuoto alkoi hahmoutua samanaikaisesti edellä mainitun koulutustoiminnan rinnalla. Eri puolille Suomea alettiin perustaa hiljaisuuden keskuksia, retriittikeskuksia ja muita hiljaisuutta vaalivia yhteisöjä. Retriitti tulee englannin kielen sanasta ”retreat”, joka tarkoittaa vetäytymistä erilleen, takaisin päin. Hiljaisuuden retriitti tarkoittaa sitä että aikaa vietetään yhdessä vaieten.
Retriittitoiminnan käynnistyminen
Retriittitoiminta lähti liikkeelle 1970-luvun alussa. Se oli luonteeltaan kokeilevaa ja muotoaan etsivää. Toiminnan alkusysäys tuli Helsingin seurakuntien nuorisotyöstä, jossa haluttiin saada virikkeitä kirkon nuorisotyön vuositeemaan liittyvästä raamattumeditaatiosta. Tässä tarkoituksessa järjestettiin Helsingin seurakuntayhtymän nuorisotoimiston aloitteesta vuoden 1973 alkupuolella kaksi tapahtumaa nimellä ”hiljaiset päivät”. Ensimmäinen niistä pidettiin Nurmijärvellä Vantalassa ja toinen Porvoon lähellä Vekjärven Soltorpissa. Kolmas samantyyppinen tapahtuma toteutettiin Kirkon nuorisotyön keskuksen toimesta Espoon seurakuntienleirikeskuksessa Hvittorpissa vuonna 1975. Kirkon nuorisotyön aloitteesta järjestetyt ”hiljaiset päivät” antoivat monille Suur-Helsingin alueen seurakunnissa toimiville työntekijäryhmille kokemuksen yhteisöllisestä hiljaisuudesta. Kokemus loi pohjan toiminnan vähittäiselle laajenemiselle.
Soltorpin hiljaiset päivät oli tärkeä linkki suomenkielisen retriittitoiminnan ja Snoanin retriit- tikeskuksen tulevan yhteistyön kannalta. Lähinnä Porvoon hiippakunnan toimija, varatuomari Marga Ahlqvist oli osanottajana Soltorpin tapahtumassa. Hän toivotti myös suomenkieliset ret- riitit tervetulleiksi rakenteilla olevaan Snoanin retriittitaloon. Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Snoan toimi myös suomenkielisen retriittitoiminnan tukikohtana. Siellä pidettiin retriittejä ja sinne sijoittuivat toimintaa tukevat koulutus- ja neuvottelupäivät. Rukouksen ja hiljaisuuden päiviä alettiin pitää 1970-luvun lopulla seurakuntien ja järjestöjen leiri- ja kurssikeskuksissa. Niistä mainittakoon Espoon seurakuntayhtymän leirikeskus Hvittorp ja Lapuan hiippakunnan kurssikeskus Haapaniemi. Hiljaisuuden viljelyn leviämisen kannalta on erityisesti mainittava Kustavin Kuninkaantien kurssikeskuksessa vuonna 1977 järjestetyt rukouksen ja hiljaisuuden päivät kirkon keskusten henkilöstölle. Päivien valmistelutyöryhmän tavoitteena oli luoda osanottajille tilaisuus hiljentymiseen, mietiskelyyn ja rukoukseen kristillisen perinteen pohjalta. Lähettämässään kutsukirjeessä valmistelutyöryhmä liitti kirkossa viriämässä olevan hiljaisuuden viljelyn osaksi eri puolilla Eurooppaa ilmenevää kiinnostusta.
Hiljaisuuden päivien sekä rukouksen ja hiljaisuuden päivien nimellä tunnetut tilaisuudet laajenivat vähitellen kirkon työntekijöiden kokeilevista kokoontumisista myös seurakuntalaisia kokoavaksi työmuodoksi. Ensimmäisiä seurakuntaväelle tarkoitettuja retriittejä oli Tapiolan kirkkoherra Samuel Lehtosen aloitteesta järjestetty ”Rukouksen ja hiljaisuuden päivät eli todellisen retreatin viikonloppu” Espoon seurakuntien leirikeskuksessa Hvittorpissa syyskuussa 1979. Toiminta alkoi levitä hiljalleen Suur-Helsingin ulkopuolelle. Retriittitoiminnan organisoinnista, tiedottamisesta ja tapahtumien järjestelyistä vastasi aluksi pääsihteeri Seppo Häyrynen kirkon sairaalasielunhoidon keskuksesta. Kun toiminta edelleen laajeni, oli etsittävä muita vaihtoehtoja vastaamaan retriittitoiminnan käytännön järjestelyistä. 1970-luvun lopulla toimintaa johdettiin muutaman vuoden ajan Kustavin kirkkoherran pappilasta Vuokko ja Paavo Rissasen toimiessa vastuun kantajina.
Yhdistyksen perustaminen
Retriittiyhdistys Hiljaisuuden Ystävät ry:n perustava kokous pidettiin 22.10.1986 Helsingissä Norra svenska församlingin seurakuntasalissa. Kokouksen pitopaikalla on vertauskuvallista merki tystä. Toiminnan kannalta läheinen ja tärkeä yhteistyö ruotsinkielisen retriittitoiminnan kanssa säilyi kiinteänä varatuomari Marga Ahlqvistin kuolemaan, vuoteen1991 saakka. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja tehdä tunnetuksi hiljaisuuden viljelyä sekä retriittitoimintaa.
Yhdistys toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen pohjalta ekumeenisessa hengessä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää retriittejä, retriitinohjaajakoulutusta, nykyään monipuolista hengellisen elämän ohjaajakoulutusta ja muuta toimintaa, joka pyrkii johdattamaan hiljentymiseen, raamattumietiskelyyn ja sisäiseen rukoukseen sekä siihen kristillisen teologian perinteeseen, josta nämä toiminnat ja korostukset nousevat.
Edelleen yhdistys rakentaa yhteyttä asiasta kiinnostuneiden kesken, harjoittaa julkaisu-, tiedotus-, tutkimus- ja opintotoimintaa sekä pitää yhteyksiä eri kirkkokuntien ja kristillisten yhteisöjen hiljaisuuden viljelyyn Suomessa ja muualla.
Toiminnan keskeisiksi osa-alueiksi muodostuivat suomenkielisen retriittikeskuksen aikaansaaminen, toiminnan organisoiminen ja kehittäminen, koulutus, tiedotus ja yhteyksien luominen, projektisihteerin toiminta, kotimaisten ja ulkomaisten yhteyksien solmiminen ja ylläpito.
Yhdistyksen projektisihteerinä toimin maaliskuusta 1990 aina kuolemaansa saakka (2.5.1999) dosentti Paavo Rissanen. Toiminnan alkuvuosina yhdistyksen voimavarat eivät riittäneet kokoaikaiseen palkanmaksuun. Kirkon tuen vakiintuminen ja jäsenmäärän kasvu mahdollistivat toimen muuttumisen myös taloudellisilta edellytyksiltään päätoimiseksi. Projektisihteerin rooli oli keskeinen toiminnan koossapitämisessä, koulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa, yhteysverkoston luomisessa sekä toiminnan vaatimaan teologiseen työskentelyyn paneutumisessa.
Paavo Rissasen työtä jatkoi toiminnanjohtajan tehtävässä Heikki Kotila vuodesta 2000. Häntä seurasi Mikko Peura vuodesta 2003. Mikko Peuran jälkeen yhdistyksen toiminnanjohtajana jatkoi Sirkka-Liisa Raunio vuoteen 2017, vuodesta 2017 Mika K. T. Pajunen ja vuodesta 2021 alkaen Juha Tanska. Yhdistyksen jäsenten yhdyssiteenä ja liikkeen informaatiokanavana on vuodesta 1986 toiminut jäsenlehti Hiljaisuuden Ystävät, jonka perustajana ja ensimmäisenä, pitkäaikaisena toimitussihteerinä toimi Tapani Erämaja. Tänään lehteä toimittaa yhdistyksen viestintä- ja koulutussihteeri Susanna Erätuli.
Hiljaisuuden liikkeen vakiintumisen aika
Yhdistyksen keskeisiin tavoitteisiin kuului sellaisen retriittikeskuksen löytäminen, jossa olisi riittävästi tilaa toiminnan sijoittamiseen. Ensimmäinen hanke Helsingin Kaupunkilähetyksen kanssa raukesi toimintakulujen rahoitusvaikeuksiin. Vuonna 1995 Helsingin Diakonissalaitos päätti muuttaa Karjalohjalle omistamansa Heponiemen tilan hiljaisuuden keskukseksi. Hiljaisuuden Ystävien projektisihteeri osallistui keskuksen suunnittelutyöryhmään. Diakonissalaitoksen luovuttua Heponiemestä vuonna 2021, uudeksi retriittipaikaksi löytyi Poitsilan kartano Haminassa vuodesta 2022 alkaen.
Poitsilan kartanokiinteistöä ja Jamilahden kansanopistoa ylläpitäneen, Karjalan rukoilevaisuutta edustaneen Karjalan, alun perin Sortavalan Evankelisen Seuran toiminta päättyi vuoden 2023 lopussa. Käytännön yhteistyötä oli rakennettu Evankelisen Seuran ja Hiljaisuuden Ystävien välillä vuodesta 2020 alkaen. Karjalan Evankelisen Seuran kartanokiinteistö Haminan Poitsilassa siirtyi vuoden 2023 alusta Hiljaisuuden Ystäville. Yhdistyksen ensimmäinen oma toimipaikka on tuonut uusia mahdollisuuksia yhdistyksen tehtävän toteuttamiseen, samalla ovat lisääntyneet yhdistyksen vastuut.
Via Silentiin – hiljaisen rukouksen luostariyhteisön vihkiäisiä vietettiin Poitsilan kartanon salissa juhlamessussa vappuviikonloppuna 2022. Saman viikonkonloppuna, jona Karjalan Evankelinen Seura päätti vuosikokouksessaan toimintansa loppumisesta ja Hiljaisuuden Ystävät vuosikokouksessaan Evankelisen Seuran hengellisen ja aineellisen perinnön sekä vastuiden vastaanottamisesta. Luostarin kotipaikka on Poitsilan retriittikartanon yläkerrassa. Kaksi kuukautta vuodesta Via Silentii viettää yhteisöelämää jossakin muussa Suomen retriitti ja yhteisötaloista.
Karjalan Evankeliselta Seuralta siirtyivät Hiljaisuuden Ystäville Saksasta Herrnhutin yhteisön luvalla myös Päivän Tunnussanan suomenkielisen laitoksen kustannusoikeudet. Päivän Tunnussana edustaa yhtenä osana hiljaisuuden liikkeen juuria ohjatessaan kristittyjä säännölliseen Raamatun lukemiseen.
Tänään Poitsilan retriittikartanossa kohtaavat Karjalan kannaksen kristillisyyden ja lännestä tulleen retriittiliikkeen perinteet. Anna-Maija Raittilan elämäntyön perintöä on vaalittu puolestaan erityisesti Sinapinsiemen ry:n toiminnassa.
Lähde: Seppo Häyrysen artikkeli Hiljaisuuden Ystävät -lehden 25-vuotis juhlanumerossa 3/2011.
