Tekijä: Eeva Honkanummi

Tekemättömyys

Kesä ja loma antavat erityisen hyvän mahdollisuuden hiljentämiseen, jopa tekemättömyyteen. Tekemättömyys on vapautusta puuhastelusta tai älypuhelimen alituisesta näpräämisestä, verkostoissa käytettävissä olemisesta. Tämä vapautuminen tuo parhaimmillaan tilaa kuulemiselle, sydämen kuuntelulle Jumalan kanssa.

Itse kokisin jo tarvetta lomalle. Olemiselle, jossa voisin ravistella arjen ja työn vaatimukset yltäni. Näin unta, jossa ensin silmäni pyyhittiin auki ja sitten nostin varastohyllystä pienen vauvan, kai itseni unikuvajaisen. Se pieni vauva voi hyvin ja jokeltelekin, mutta uniminälleni tuli huoli, että onkohan tällä lapsosella nälkä, mitä hänelle ravinnoksi? Havahduin unestani ahdistuneena: niin – mikä minua ravitsisi? Vastausta en tiedä. Mutta sen tiedän että jos luon tilaa ja rauhaa, niin mahdollista on, että Jumala sitten kutsuu, omalla tavallaan. Ja ajallaan. Tähän voin luottaa, onhan Hän antanut minulle jo niin paljon, kaikki rakkaat läheiset, Suomen suven, valon – kaikki kiitollisuuden aiheet. Miksi ei siis myös ravintoa sielulleni ja sydämeeni? Ja senkin Hän antaa, että ohjaa liikkeelle, ehkä sysätenkin. Ei ehkä anna jäädä rakkaisiin kiinni, takertua toiseen ihmiseen tai arjen turvallisiin tai joskus pakottaviinkin rutiineihin. Omiin turvaverkkoihimme. Hän johdattaa kurottelemaan itseään kohti. Se voi tuntua kipeältä, oudolta, tuntemattomalta. Tai ehkäpä tie on lempeä. Kuinka vaan, siihen voin aina luottaa, että Hänen sanomaton laupeutensa on minun turvapaikkani.

Teksti ja kuvat: Eeva Honkanummi

Kurottamisia

Hyvä että elämässä tulee aikoja, jolloin herätellään ohittamaan rutiineja. Jolloin elämää, sisimpäänsä ja korkeuksia saa tarkastella uusin silmin. Paastossa voi päästää irti. Vapautua osasta arjen tavoista ja tottumuksista myös hiljaisuuden ja kontemplaation avulla. Hapuilevinkin yrityksin. Tämä aika kutsuu myös vapautumaan tähän hetkeen. Kyky olla tässä hetkessä voi johdattaa korkeimman kohtaamiseen. Matkaoppaanani paastossa on Thomas Mertonin Hetkien kirja. Miten se sattuikin käteeni hyllystä – ja miten se puhutteleekaan minua juuri nyt. Paasto mahdollistaa hengähdyshetken elämäni matkalla, seisahduksia kokea kaikki Luojan luoma kaikilla aisteilla. Tämä aika avaa ovia myös omaan sisimpään: mitä minä näen, tunnen, kuulen. Koen. Tänä aikana voi jotenkin erityisen tietoisesti luottaa, että hiljaisuuteen ja vetäytymiseen liittyvä epämääräinen levottomuus ja erillisyyden olo onkin osa korkeampaa kohti kurottautumista. Että vaikka ei tiedä mitä edessä, voi luottaa, että tie vie turvaan, rauhaan, vapauteenkin.

Teksti ja kuvat Eeva Honkanummi

Valoa kohti

Valo vetää minua puoleensa. Vuoden pimein aika on aina hieman tuskaista, se tekee minut levottomaksi, rauhattomaksi. Etsin pakopaikkaa, rauhaa. Haluan valoon. Kaamosaika opettaa minulle kärsivällisyyttä. Se opettaa luottamaan, että valon aika tulee. Aikanaan. Ja että vaikka nyt on minulle pimeää, valo on aina olemassa. Hengitän syvään ja päästän irti omista keinoistani päästä valoon. Sillä ei minun pidä paeta pimeyttä vaan etsiä tietä valoon. Ja vaikka nyt kun päivä jo pitenee, haipuu se mailleen jo aikaisin iltapäivällä. Tämän maailman valo tulee ja menee. Päivän valo ei ole sitä valoa, jota kaipaan. Kaipaan todellista, pysyvää valoa. Jumalan valoa. Tämä pysyvä valo näkyy hellittämällä, pysähtymällä. Se löytyy rauhasta. Pysähtymällä löydän tätä valoa totta tosiaan vähän kaikkialta, jokaisesta hetkestä. Se kimmeltää lumikiteissä. Se loistaa katulampun valona. Se lämmittää tutun tervehdyksessä, tuntemattoman hymyssä. Se paistaa huomaavaisuudessa, musiikissa, kukkivassa orkideassa. Valo virtaa kuin kyyneleeni kun ajattelen kaikkia läheisiäni, jotka on annettu valoksi elämäni matkalle. Pimeys ja kaamos opettavat kiitollisuutta. Miten itsestään selvänä pidänkään usein kaikkea sitä hyvää, jotka olen osakseni armosta saanut. Valo löytyy rauhasta, hetkeen pysähtymisen hiljaisuudesta. Pysähtymisen hiljaista rauhaa Hiljaisuuden ystävät ovat viljelleen Suomessa jo 30 vuotta – osana yhteistä kristillistä vuosisataista perinnettä ja ihanan maamme 100-vuotista historiaa. Mikä ilo ja valo saada jakaa tätä hetkeä, tätä historian virtaa!

Eeva Honkanummi (teksti ja kuvat)