Musiikki ja luonto
Musiikki ja luonto ohjaavat meitä hiljaisuuden lähteille.
Sanaton, pyhä musiikki kirvoittaa minussa usein tarpeen maalailla sanoilla. Seuraavan runosarjan kirjoitin Kuorofestarien aikaan Vaasan kaupunginorkesterin ja Händel-kuoron Te Deum -konsertissa 16.5.2015. Konsertti pidettiin Vaasan kirkossa.
Kevään aurinkopäivät
Kukkii piha sinisenä,
punaisena, violettina,
keltaisena, valkoisena.
Sade toisinaan
vaakasuoraan kasvoihin
ja mereltä tuuli
suolaisempana.
Ylistys kaikuu
narsissien,
helmihyasinttien,
valkovuokkojen,
tulppaanien
Luojalle.
Voimakkain käsin
pyörität
maapalloa.
Oma napani
kohti aurinkoa.
Aamuyössä jo
hento valon
kajastus
taivaan rannassa.
Pimeinä hetkinä
puiston yllä lokit
valkoisina huutomerkkeinä
tummuutta vasten.
***
Kirkon kuorista kaikuu
ylistys Korkeimmalle
solistin huiluääninä
ja oboen hyväilynä.
Raottavat hopeaverhoa
Jumalan luo
ja sinun
kaipuu niin kirkas.
***
Kaukaisen karin
kainalossa
silkkiuikut ja telkät,
haapanat ja riskilät.
Taivaalla
helmenhohto.
Kiikarini kantaa
kauneuteen ja kasvuun.
***
Yksinäinen kurki
metsäniityn
vihreällä matolla
koipiaan oikoo.
Metsänrajassa
tummien kuusien
alla siirtolohkareella
jäkälät auringossa.
En väsy ihmettelemään.
***
Kuoro pujottaa
helmiä
limittäin
nuottiviivaston
siimoihin.
Sopraanojen hopeiset
pomppivat taivaisiin
asti.
Bassojen violetit
kaivautuvat
maahan.
Sydämen kohdalla
hehkuva kivi.
***
Meren voima
kivien vyöry,
laulun voima
myrskyn kaiku.
Mykistyneenä istun
huilujen valossa.
Mättäältä toiselle hyppelen
sointujen pehmeydessä.
Vesilampareet
heijastavat taivaan.
Suolammen rannassa
haistelen
sellojen tuoksua.
***
Syreenien lehtisilmut
jo paisuvat
perhosille
ponnahduslaudoiksi.
Jumalan huutona
sielusta sieluun
kevään pyhyys
askelissasi tuuli.
***
Pakkaan koriin
nokipannun,
poronnahkaiset
sokeri- ja kahvipussit,
vesipullon ja kuksat.
Nuotion ääressä katson merelle.
Rannan puissa jo enemmän lehtiä.
Näkymäni kapeutuu,
mutta kuulen,
että takana on
lokkien ja tiirojen kotikari,
jossa minkki vierailee.
Silti rauha niin syvä.
***
Harmonian
vesipisarat
kovertavat
mieleni kiveä.
Tuhat ja tuhat vuotta
vain hetki
ja kivessä sielunmentävä aukko.
Hopeaverhoon pukeudun.
***
Siunatkoon Kolmiyhteinen Jumala alkaneen kesäsi
ja antakoon sinun nauttia hiljaisuuden hedelmistä!
Mirjam Silvén
teksti ja kuva