Liikkeestä rauhaan

Työpäivästä on takana kuusi tuntia. Tänään on ollut niin paljon kaikkea. Eri puolilta ja eri kanavista on tullut kysymyksiä, kommentteja, keskustelunavauksia… Aika on mennyt etsiessä, löytäessä ja antaessa vastauksia. Päivä tuntuu hartioissa, ja jossain syvällä, sisällä raskaana painona. Huomaan tarvitsevani sitä. Avaan selaimen. Kirjoitan osoitteen. Odotan, kun selain keskustelee portin kanssa ja lataa lopulta minun haluamani sivun auki. Video alkaa, kun painan play. Katson. Kuuntelen. Pää tyhjenee. Hiljalleen olkapäät rentoutuvat. Suoristun. Sanat löytävät takaisin. Video pysähtyy. Katsoessani aidanseipäitä sanat virtaavat tutusti sisältäni ”Isä, jälleen edessäsi, arjen keskeltä….” Mieleni täyttyy tutusta rukouksesta, jonka sanoitin jo aikaa sitten. Videon kuvat maalautuvat uudelleen silmieni eteen ja sanat vahvistuvat mielessäni. Ne päättyvät yhtä aikaa. Sanat ja kuvien virta. Suljen hetkeksi silmät ja kuuntelen, itseäni. Paino sisältäni on väistynyt. Avaan silmät, suljen selaimen ja kaivan sähköpostistani seuraavan asian. Hymy on palannut.   Ida-Maria Pankka Kirjoittaja on löytänyt hiljentymisen hetket videoista. Tämän blogikirjoituksen innoitajana oli Nokian seurakunnan tekemä Puu-video. Sen on kuvannut Petri Kangas ja Juha Valkeajoki.